lamellihirsitalo

Uudessa kodissa

Blogi onkin taas odottanut päivittymistään todella kauan. Tällä välin raksa on kuitenkin vihdoin muuttunut kodiksi. Muutimme joulukuun puolen välin tienoilla ja pitkän raksa-ajan jälkeen on mukava vihdoin asua uudessa kodissa. Kaikenlaista viimeisteltävää toki vielä riittää ja sisustuskin vielä hakee muotoaan, mutta suurin urakka talon kanssa on onneksi nyt tehty.

Nyt hetken asumisen jälkeen olemme todenneet, että tilava eteinen on ehdottomasti hyvä ratkaisu. Kotiin tulo ja lähtö sujuu hiukan jouhevammin, kun eteisessä on tilaa varsinkin nyt pikku-M:n kanssa. Pieni WC on lisäksi epäilyistä huolimatta osoittautunut riittävän tilavaksi. Pesuhuone ilman suihkukaapin ovia ja ilman ylimääräisiä allaskalusteita on käytännöllinen, sillä siellä taapero saa kylpiessä pärskytellä suhteellisen vapaasti, eikä tarvitse varoa lähellä sijaitsevia kalusteita. Myös sadesuihkut kannatti tämän hetkisen käyttökokemuksen perusteella valita pesuhuoneeseen.

Myös keittiö on vaikuttanut tähän mennessä toimivalta ja avoimen tilan ansiosta ruokaa laittaessa pystyy kuitenkin osallistumaan olohuoneen tapahtumiin. Värimaailmaltaan musta keittiö sopii hyvin kontrastiksi vaalean puun kanssa, vaikka emme mustaa muuten muualle juurikaan teemaväriksi valinneet.

Keittiö olohuoneen suunnasta katsottuna, ruokapöytä puuttuu kuvasta

Jos jotain olemme miettineet keittiön osalta, niin ruokapöydän sijoittelua. Selkeä ruokailutila olisi ollut mukava, sillä nyt ruokapöytä jää hieman keittiön ja olohuoneen välimaastoon sijoittuessaan saarekkeen jatkoksi. Toistaiseksi meillä on ollut käytössä vanha ja melko pieni ruokapöytä, mutta hiukan mietityttää, miten tuleva, suurempi ruokapöytä sopii suunnitellulle paikalleen. Toisena huomiona on ollut, kuten ennalta saattoi arvatakin, se, että mustassa laminaattitasossa näkyy niin pöly kuin leivänmurusetkin ja kaikki muut mahdolliset liat. Tasoa saa siis olla pyyhimässä todella ahkerasti, jos haluaa sen näyttävän siistiltä.

Mitä seuraavaksi?

Kuten sanottu, täysin valmista ei ole vielä, vaikka muuttamaan pääsimmekin. Sauna on alkutekijöissään, vaikka toisaalta saunaa olisi kaivannut nyt pakkasesten paukkuessa käyttöön. Toisena suurempana projektina ensi kesälle on terassin portaat, jotta käyttöönottotarkistusta varten tehdyt kaiteet pääoven ympäriltä voidaan purkaa. Myös tallissa olisi työtä, sillä ensi talveksi sinnekin olisi tarpeellista jo saada lämmitys päälle puhumattakaan siitä, että pihallekin pitäisi varmasti ensi kesänä yrittää tehdä jotain.

Huhtikuun kuulumisia tontilta

Kuten täällä blogissa on tullut mainittua, ei meillä mennyt talon urakointi aivan putkeen. Huhtikuun sana olikin reklamointi. Urakan valmistumisen jälkeen talo käytiin läpi vastaavan mestarin kanssa ja tämän kokouksen perusteella laadimme itse reklamaatiokirjeen, johon erittelimme mielestämme huomautuksen arvoiset kohdat ja lisäsimme kuvat kaikista kohdista. Eniten huomautettavaa meillä oli poikasten asennukseen, päätyräystäisiin ja talon harjan nousuun liittyen ja lisäksi talon etunurkka oli irti sokkelista. Lisäksi oli kaikenlaista pienempää, josta mainitsimme reklamaatiossa. Melkoinen homma tuollaisen reklamaatiokirjelmän laatiminen ja jokaisen kohdan selvittäminen.

Kuva talon harjalta. Oikea puoli korjattu ja vasen puoli korjaamatta. Eron harjan korkeudessa erottaa selvästi.

Kuva talon harjalta. Oikea puoli korjattu ja vasen puoli korjaamatta. Eron harjan korkeudessa erottaa selvästi katolla ollessa.

Reklamaation myötä pidettiin tontilla huhtikuun puolessa välissä kokous, jossa paikalla oli meidän lisäksemme vastaava mestari ja talofirman edustaja. Koska urakoitsijalla on oikeus korvata virheensä, ei meidän mielestämme ollut mahdollista suostua siihen, että virheet korjattaisiin. Pystytyksen jälkeen kun ei vain löytynyt luottamusta siihen, että työnjälki yhtäkkiä paranisi. Näin ollen hyvitys oli se, josta neuvoteltiin. Sopimukseen päästiin pitkällisen pohdinnan päätteeksi ja sopimukseen kuului myös uuden puutavaran toimitus päätyräystäiden korjaamiseen.

Kun reklamaatio oli saatu käsiteltyä päästiin aloittamaan työt talon parissa. Päädyimme siihen, että A tekee isänsä kanssa tarvittavat korjaukset. Räystäiden korjaustoimenpiteet aloitettiin vappuviikonloppuna puutavaratoimituksen saavuttua ja sitä ennen oli ehditty asennella tuulenohjaimia ja tuulensuojalevyä taloon. Koholla ollut nurkkakin saatiin laskemaan löysäämällä terassin tolppien säätöruuveja ja poraamalla hirren sisällä oleva puutappi poikki hirren alareunasta, jolloin tappi pääsee painumaan hirren sisään. Sinänsä melko yksikertaisilla toimenpiteillä onneksi selvittiin tästä. Olemme pohtineet, että nurkan kohoamiseen syynä voisi olla kahden hirren virheellinen asennus, jonka vuoksi hirret ilmeisesti oli jouduttu pystytys vaiheessa repimään pois ja laittamaan oikeat hirret paikoilleen. Tällöin nurkka oli päässyt nousemaan, eikä urakoitsija sitten tarkistanut, että kaikki on paikallaan kuten pitäisi. Niinpä, jos urakointi olisi tehty huolella, ei koko reklamointia olisi tarvittu.

Nurkka oli niin paljon koholla, että tiivisteet eivät olleet tiiviisti paikoillaan.

Nurkka oli niin paljon koholla, että tiivisteet eivät olleet tiiviisti paikoillaan. Tällä hetkellä tämä näyttää jo paljon paremmalta.

Mutta onneksi nyt on reklamointivaiheestä päästy eteenpäin. Toki tyytyväinen ei voi olla siihen, että tällaiseen tilanteeseen ylipäänsä jouduttiin; aikataulua on jouduttu venyttämään ja itselle on tullut paljon suunniteltua enemmän tehtävää. Mutta rakentaessahan ei voi ikinä tietää, mitä kaikkea tulee vastaan. Toivottavasti suurimmat haasteet olisi nyt kuitenkin koettu tällä raksalla.

Vaikka huhtikuun sana taisikin olla reklamointi, ehdittiin siinä sivussa sentään päättää rakennusten ulkomaalauksesta ja aloittaa maalausurakka. Tekeminen ei siis tule tontilla loppumaan kesken!

Helmikuun tapahtumia tontilla

Helmikuu oli kuukausi, jota odotettiin lähes vuoden verran. Olikin jännittävä seurata, kun helmikuun ensimmäisellä viikolla tontille toimitettiin ensin ikkunat ja, kun toisella viikolla saapuivat loputkin tavarat ja talon pystytys alkoi.

Hirsikehikon varsinaiseen pystytykseen ei tainnut mennä kuin kolme työpäivää, mutta huonon sään vuoksi pystytys saatiin valmiiksi vasta toisella pystytysviikolla. Toisella viikolla urakoitsijat myös rakensivat päätykolmioelementit ja toinen ehdittiin samalla viikolla nostamaan paikoilleen. Kolmannelle viikolle, eli helmikuun viimeiselle viikolle, jäi toisen päätykolmion ja kattoristikoiden asennus, aluskatteen asennuksen aloitus sekä terassin rungon rakentaminen. Neljännellä, eli oikeastaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla urakoitsijat tekivät loppuun aluskatteen asennuksen ja ruodelaudoituksen sekä asensivat terassin tukitolpat. Kolmessa ja puolessa viikossa talo oli siis säältä suojassa.

 

Talon edistymistä helmikuun aikana.

Talon pystytyksestä vastasi urakointiporukka, joten meillä ei kovin paljon osaa varsinaiseen rakentamiseen ollut helmikuussa. Tavaroiden järjestelyä, siivousta ja lumitöitä on tontilla kuitenkin riittänyt. Lisäksi tallin panelointia tehtiin helmikuussa kahtena viikonloppuna, mutta juuri muuta nykyvää ei tallissa ehdittykään saada aikaan.

Kuukauteen mahtui siis innostusta taloprojektin edistymisestä, mutta myös harmistusta ensin ensimmäisen pystytysviikon surkeasta säästä ja sen jälkeen urakoitsijan toiminnasta. Päällimmäisenä tunteena kuun lopussa olikin pettymys siitä, ettei urakointiporukka hoitanut hommiaan niin, että voisimme olla täysin tyytyväisiä lopputulokseen ja taloprojektin etenemiseen. Helmikuun lopussa kävikin selväksi, että talo ei edisty ainakaan maaliskuussa aivan siinä tahdissa kuin oli tarkoitus ja tulemme jatkossa tekemään itse enemmän kuin olimme aikaisemmin ajatelleet.

Muita sen suurempia päätöksiä tai hankintojakaan ei helmikuussa ehditty tehdä. Helmikuun yhteenvetona voisikin todeta, että taloprojekti on nyt konkreettisesti käynnistynyt ja talo toivottavasti edistyy joka kuukausi jonkin verran. Talon valmistumisesta ei vielä kuitenkaan uskalla haaveilla.

Talo pystytysuran päätteeksi. Pylväiden asentaminen ja urakan valmistuminen meni maaliskuun ensimmäiselle viikolle.