Kuukausi: tammikuu 2017

Katsaus vuoteen 2016

Tammikuun ollessa vielä käynnissä, ajattelimme tehdä pienen katsauksen vielä viime vuoteen ja kertoa hiukan tarkemmin, millaisia ongelmia meillä oli taloprojektin alkuvaiheessa. Jonkin verran niistä kirjoittelimmekin viime keväänä ja tekstit löytyvät avainsanojan pystytys ja reklamointi alta. Onneksi nyt ollaan jo päästy kunnolla sisätöihin saakka ja muuttokin on edessä (toivottavasti) tänä vuonna.

Tiesimme etukäteen, miten suuri merkitys urakoitsijan osaamisella on talon pystytyksen onnistumisessa. Pystytysporukan pitikin olla kokenut ja osaava, toisin kuitenkin kävi. Suurin ongelma urakassa oli lopulta se, että katon harja ei ollut linjassa vaan nousi päätyjä kohti, päätyräystäiden vasat asennettiin toisin kuin piirustuksissa ja lisäksi edestä päin katsottuna talon etunurkan alin hirsi oli irti sokkelista. Katon ongelmiin vaikutti tietysti sekin, että päätyelementit koottiin vasta työmaalla, eikä niitä toimitettu elementteinä työmaalle, mutta tämä on talotehtaan päätös, ei rakennuttajan. Vaikka pystytysporukan ja vastaavan mestarin kanssa käytiin läpi, miten tehdään, ei lopputulos tai korjaukset vastanneet sovittua. Sekin tuli huomattua, että urakoitsijoilta löytyy selityksiä moniin seikkoihin, mutta selitysten uskomisen sijaan on parempi käydä läpi työnjälki, eikä uskoa pelkkään puheeseen. Kuvat sekä katosta että nurkasta löytyvät tästä tekstistä.

Toisaalta näiden seikkojen lisäksi pystytyksessä oli monta muutakin ongelmaa heti alusta saakka. Yksi hyvä kysymys onkin, tarvitaanko työmaalla joku seuraamaan eri työvaiheiden toteutusta vai luotetaanko siihen, että pystyttäjät/urakoitsijat hoitavat urakkansa sovitusti? Meidän tapauksessamme oli hyvä, että A:n isä seurasi muutamina päivinä pystytyksen etenemistä ja työn jälkeä. Pystyttäjillä on nimittäin mahdollisuus tehdä aivan mitä tahansa, jos kukaan ei ole paikalla. Meillä tämä konkretisoitui esimerkiksi niin, että yksi hirsi jäi pystytyksessä työkoneen alle ja siitä lohkesi pala. Jos tilannetta ei olisi nähty, olisi vaurioitunut hirsi laitettu taloon paikoilleen. Lopulta vastaavan mestarinkin kommentoitua asiaa, pystyttäjä tilasi uuden hirren vaurioituneen tilalle. Mutta miten paljon tässäkin oli kiinni siitä, että meillä oli valvova silmäpari paikalla. Ei nimittäin olisi nyt mukava katsella vioittunutta hirttä seinässä.

Toinen kysymys on vastuu työturvallisuudesta. Pystytysurakkaan sisältyivät telineet ym. tarvittavat työvälineet, eli meidän ei rakennuttajina tarvinnut telineitä pystytysvaiheessa työmaalle hankkia. Mutta tämäkään ei mennyt ihan niin kuin meidän mielestämme olisi pitänyt. Työvälineet eivät täyttäneet turvallisuusvaatimuksia ja hirsikehikon pystytyksen aikana käytettiin ainoastaan nojatikkoja ja a-tikkaita, jotka olivat lisäksi parhaat päivänsä nähneet. Lisäksi puutteellisten suojien vuoksi tikkaat aiheuttivat myös jälkiä hirsiin. Rakennustelineet tulivat työmaalle vasta kun katon tekeminen alkoi, mutta telineissä ei ollut kaiteita, vinotukia eikä portaita. Pohdimmekin näin jälkikäteen, olisiko jo viimeistään tässä vaiheessa pitänyt  ilmoittaa, ettei työtä voida jatkaa, jos välineet eivät täytä kaikkia määräyksiä, sillä vastuuhan lopulta taitaa olla rakennuttajan, jos jotain olisi työmaalla sattunut. Jos telineet sisältyvät urakkaan, pitäisi niiden meidän mielestämme itsestään selvästi täyttää työturvallisuusmääräykset.

Tällaiset tikkaat eivät taida täyttää nykyajan työturvallisuusmääräyksiä.

Valitettavan usein urakoitsijoita vaivaava ongelma taitaa nykyään olla yleinen huolimattomuus ja piittaamattomuus, joka näkyi meillä koko pystytyksen ajan. Varsinkin hirsitaloa rakennettaessa on tietysti ymmärrettävää, että hirsiin voi pieniä kolhuja tulla kuljetuksen ja pystytyksen aikana, mutta se, että esimerkiksi pystytyksen yhteydessä lyödään hirren päähän moukarin jälki tai aiheutetaan naarmuja tikkailla tai naulaisia laudoilla, ei mielestämme ole asiallista, hirrethän ovat jo rakennuttajan omaisuutta ja kolhuja on vaikea jälkikäteen peittää. Yksi ihmetystä aiheuttanut seikka oli myös se, että ikkunapuitteita sahatessa purujen annettiin valua sisätäyttöön. Olimme jo syksyllä laittaneet pressut sokkelin sisäpuolelle, mutta niitä käärittiin pystytyksen aikana pois mahdollisen liukkauden vuoksi. Siinä vaiheessa, kun ikkuna-aukkoja sahattiin, olisi kuitenkin urakoitsijan tullut suojata sisätäyttö pressuilla (joita siis oli enemmän kuin tarpeeksi käden ulottuvilla), sillä itsestään selväähän on, ettei sisätäyttöön todellakaan kuulu jättää valtavaa määrää lahoavaa ainesta. Ikkuna-aukkoja ei myöskään suojattu sahatessa ja talon sisäpuolella on ikkuna-aukkojen ympärille jäänyt teräketjuöljyä, joka nyt vaikeuttaa esimerkiksi höyrynsulkuteippien pysymistä. Onkohan yleinenkin tapa hirsitalorakentamisessa, että puruja siivotaan sisätäytöstä ja öljyä pyyhitään pois hirsistä jälkikäteen?

Vaikka olisi kuinka kiire, ei uskoisi, että ammattilainen saa tällaista jatkosta aikaan millään.

Vaikka olisi kuinka kiire, ei uskoisi, että ammattilainen saa tällaista jatkosta aikaan millään. Eikä tämä ole ainoa tämäntyyppinen esimerkki, joka työmaalta löytyi.

Puruja pääsi sisätäytön sekaan lumesta ja osin alla olleista pressuista huolimatta. Ei ihan pieni työ siivota puruja pois ikkunoiden alta.

Puruja pääsi sisätäytön sekaan lumesta ja osin alla olleista pressuista huolimatta. Ei ollut ihan pieni työ siivota puruja pois ikkunoiden alta.

Kun ongelmia ilmenee, tulee ratkaistavaksi se, kuka vastaa korjauksista. Me reklamoimme pystytyksestä, purimme urakkasopimusta ja reklamoiduista seikoista päästiin sopuun. Rakennuttaja on kuitenkin ongelmatapauksissa puun ja kuoren välissä, sillä urakoitsijalla on oikeus korjata virheensä. Reklamointi on myös aikaa vievää, esimerkiksi me erittelimme monet pienimmätkin seikat, jotta kokonaisuus hahmottuisi. Jos kaikki olisi sujunut kuten pitää, ei tietenkään aivan pienistä asioista olisi tarvinnut huomautella. Mieleen on jäänyt myös se, miten meille sanottiin, että henkilökemiat eivät aina ole menneet pystyttäjien kanssa yksiin, mutta muita ongelmia ei juuri ole ollut. Meillä ei ainakaan olisi ollut henkilökemiassa valittamista, jos työnjälki olisi ollut sitä, mitä sen piti olla ja urakoitsijan puheisiin olisi ollut luottaminen. Olisimme myös hyväksyneet, että toinen urakoitsija tulee jatkamaan työn loppuun ja tekemään tarvittavat korjaukset, mutta tämä ei onnistunut. Onneksi osaamista löytyi itseltä ja korjaukset tehtiinkin lopulta itse vaikka aikataulua se kaiken muun lisäksi venyttikin.

Kuten sanottu, onneksi korjaukset saatiin tehtyä, peltikatto paikoilleen ja lattiakin ehdittiin valaa kesän aikana. Pahin sotku saatiin siis jätettyä taakse, eikä rakenteellisia vikoja talossa pitäisi olla. Luottamus rakennusalan ammattilaisiin ei kuitenkaan vahvistunut. Onneksi suunnitelmissa oli alkujaankin tehdä mahdollisimman paljon omin voimin, sillä kovin helposti emme enää ulkopuolisia tähän projektiin palkkaa. Mielestämme toimimme ihan oikein, kun purimme urakkasopimusta ja reklamoimme työnjäljestä ja niin kannattaa mielestämme myös muiden tarvittaessa tehdä. Emme viitsi edes ajatella, miten peltikatto olisi asennettu, kun pohjatyöt oli tehty huolimattomasti. Muutama naarmu hirsissä tai moka, joka korjataan, ei projektia tai luottamusta kaada, mutta meille kasautui niin monta eri ongelmaa, joita ei oltu edes halukkaita korjaamaan sovitusti. Jos jotain hyvääkin, ei sähköreikiä sentään tapitettu umpeen, kuten joskus hirsitaloissa on ilmeisesi käynyt.

Pohdimmekin, oliko talomme pystytys jonkinlainen maanantaikappale, vaikka toisaalta hieman mietityttää sekin, ovatko muutkaan urakoitsijan pystytykset voineet sujua aivan loistavasti, sillä sen verran monenlaista huomautettavaa tästä urakasta löytyi. Huono selitys ainakin on se, että pystytys tapahtui talviaikaan ja sääolot olivat vaihtelevia.

Toivottavasti moni muu rakennusprojekti käynnistyy huomattavasti sujuvammin, eikä näin monen mutkan kautta kuin meillä.

Mainokset

Uuden vuoden kuulumisia

Blogin hiljaisuus jatkui hiukan pidempään kuin oli tarkoitus, mutta kerrotaan nyt vihdoin edes hieman, mitä viime aikoina on saatu aikaan.

Vuoden alkuun tuli sopivasti kolmipäiväinen viikonloppu loppiaisen myötä ja sen aikana saatiin väliseinien puurungot hyvin paikoilleen A:n isän avustuksella. Ensimmäiset rungot ehdittiin koota jo viime vuoden puolella ja enää puuttuvat kodinhoitohuoneen ainoa puusta kasattavan seinänpätkän runko sekä WC:n ja teknisen tilan välinen seinä. Pelkät väliseinärungot hahmottavat jo paremmin sitä, millainen talon huonejaosta tulee ja olikin jännittävää väliseinärunkojen myötä hahmottamaan tiloja paremmin. Makuuhuoneiden ym. puurunkoiset väliseinät levytetään kipsilevyillä, jotta sisätilojen yleisilmeestä ei tule liian puuvoittoista. Pesuhuoneen väliseinät sen sijaan muurataan. Väliseinien kipsilevyt kuuluvat meillä talopakettiin ja niiden pitäisikin saapua tontille vielä tällä viikolla. Huoneet hahmottuvatkin jo huomattavasti paremmin, kun edes toiselle puolelle väliseinän runkoa saadaan vielä levy paikoilleen. Tavoitteena olisi saada ensimmäiseksi tekninen tila valmiiksi, jotta maalämpöpumppu saataisiin paikoilleen ja käyttöönkin.

 

Kuvassa näkyy makuuhuoneiden ja eteisen väliseinien runkoja. Huonosta valaistuksesta johtuen kuva on valitettavan epätarkka, mutta parempaakaan ei nyt ollut otettuna,

Kuvassa näkyy makuuhuoneiden ja eteisen väliseinien runkoja. Huonosta valaistuksesta johtuen kuva on valitettavan epätarkka, mutta parempaakaan ei nyt ollut otettuna.

Joulukuussa sen sijaan aherrettiin vielä villoitustenkin parissa, sillä pari välikaton putkea oli yhä villoittamatta. Onneksi se työ on nyt tehty. Myös ikkunoiden sisäpuolen höyrynsulkuteippausta on aloiteltu ja muutama ikkuna saatu näiltä osin valmiiksi. Pro Climan höyrynsulkuteippejä löytyi hyvä valikoima saksalaisesta nettikaupasta ja päädyimmekin tilaamaan teipit sieltä, sillä hintakin oli kohtuullinen. Tyytyväisiä olemme olleet myös teippien laatuun ja siihen, miten niillä on ikkunoiden teippaaminen onnistunut. Työtä kuitenkin vielä riittää ennen kuin viimeinenkin ikkuna on teipattu.

Meillä on ollut ajatuksena käsitellä sisällä näkyviin jäävä hirsipinta Bloom paneelivahalla ja nyt pitäisikin hakea purkki testaukseen, jotta näemme onko lopputulos toivotunlainen. Seinäpintojen käsittely alkaa siis olla ajankohtaista ja yleisilme toivottavasti vaalenee käsittelyn myötä. Bloomin paneelivaha tuntuu kuitenkin melko hintavalta ja myös muita vaihtoehtoja on selvitetty, katsotaan mihin lopulta päädytään.